Henkiin herättelyä

Piiitkän pitkän blogitauon jälkeen olen jälleen tullut siihen tulokseen, että blogin kirjoittamista pitää jatkaa. Alkuvuosi meni ihan sumussa omien henkilökohtaisten syiden takia. Treenaaminen jäi jonnekin hyvin kauas ajatuksista. Onneksi olemassa on kuitenkin koiratytöt, erityisesti Janessa. Ilman Jn piiskaamista ja Susanin yleisintä kommenttia "Karita, missäs teidän blogi on" en todellakaan olisi saanut itsestäni tätä irti.

Blogittoman elämän aikana mm.
- kierrettiin ihan mukavasti näytelmiä, joista saaliina 1xROP 1xVSP 1xCACIB 1xVACA 3xSERT ja 1xVARA-SERT, sekä kolmas ja samalla viimeinen finnsieger-piste, eli nyt nimen eteen voi liittää etuliitteen finnsg super play's mercede. ;) SP-kasvattajaluokkakin pärjäsi ihan mainittavasti isoissa kehissä, joista kohokohta taisi olla toukokuisen Aptuksen BIS-kasvari. Myös erkkarin upea kaksoisvoitto (kahdessa eri värissä) pysyy mielessä pitkään. Valtavan hienoa tykitystä!
- partalauma sai miesvahvistusta Rinon astellessa taloon.
- muutimme Mercun ja Rinon kanssa uuteen kotiin, Pimu oli sitä mieltä että hän jää asumaan äidin kanssa ja piste. Pilleri valtasikin muuttopäivästä lähiten koko mun vanhan huoneen.
- kävimme Mercun kanssa antamassa omat voimamme tokon joukkue sm-kisoissa.

Tulevaisuutta olen suunnitellut sen verran, että 21.8. meillä on tokokoe Hyvinkäällä, josta tavoitteena tottakai ykköstulos. Agilityn jatkokurssi alkaa ensi viikolla, joka toivottavasti saadaan käytyä kokonaan. Seuraavien juoksujen jälkeen Merculle tauko, jonka aikana toivottavasti pikku-Mercuja ja sitten nokka kohti tokon ylempiä luokkia ja agilitykenttiä. Jälkimmäisiinkin kisat mielessä.

Rino aloittelee harrastuskoiran virkaa agilityn pentualkeisilla ja saa kunnian matkustaa kanssani SP-koulutuksiin, joissa vedän alkeisryhmän. Rillin oppimismateriaaliin kuuluu oikeastaan vain pientä treeniä ennen ryhmääni ja sen jälkeen hiljaa boksissa odottaminen, jonka jälkeen taas pientä tottelua.

Pimu sai bullterrierimixiltä hammasta toissapäivänä. Se oli järkyttävää. Nuori koira pääsi omistajalta irti ja suoraa hampaat Pimun niskaan. Tuloksena tästä rytäkästä koiralle pari neljän sentin puremahaavaa ja mulle lihasrevähdys kainaloon ja käteen, kun päätin että mun koiraahan ei tommonen kusipää tapa. Sunnuntaina sitten autolla päivystävälle Nurmijärvelle ja silleen. Pimu on kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, haavat putsataan ja lääkitään pari kertaa päivässä, korvien väliset herneetkin taisivat selvitä.